Muinaisen Egyptin ainoa ja myös
pisimpään vallassa ollut naispuolinen farao oli Hatšepsut, joka syntyi Thebassa
1518 eaa. Hatšepsutin vanhemmat olivat farao Tuthmosis I ja kuningatar Aahmes.
Hänet naitettiin velipuolensa Tuthmosis II:n kanssa, jonka kuoleman jälkeen
hänestä tuli hallitsija – ensin kuningatar ja kapaloikäisen poikapuolensa
sijaishallitsija ja sitten farao. Vaikka Egyptissä oli tuolloin naisilla
poikkeuksellisen hyvä yhteiskunnallinen asema, ei yleisesti uskottu, että
nainen voisi nousta faraoksi asti.
Farao oli muinaisessa Egyptissä sekä
ylimmän maallisen vallan käyttäjä että ylipappi. Hatšepsut, jonka nimi
tarkoittaa ”ylevistä, jaloista naisista etummaisinta”, oli taitava hallitsija,
joka osasi käyttää hyväkseen tietoa, valtaa ja uskontoa. Hänen valtakaudellaan
syntyi muun muassa uusi monumenttirakentamisen perinne, josta huomattavimpana
esimerkkinä mainitaan usein terassikalliotemppeli Deir el Bahrissa. Hatšepsut
myös veistätti itsestään patsaan, jossa lehmänhahmoinen Hathor-jumalatar
ravitsee häntä; hän pyrki viestittämään olevansa yhtä laillinen hallitsija kuin
jumalatar Hathorkin. Hatšepsut halusi olla ennen kaikkea uskonnollinen johtaja
ja kansan eheyttäjä. Hän jopa sepitti itsestään jumalsyntylegendan, jonka
mukaan hänet oli siittänyt Theban alueen tärkein jumala Amon. Tätä legendaa
tuki myös Hatšepsutin hallitsijanimi Maatkara, ”Totuus on auringonjumalan
Ka-sielu”.
Farao Hatšepsut arvosti koulutusta,
jota hän halusi tarjota myös tyttärelleen Neferurelle. Tähtitieteellisellä
erityistiedolla oli merkitystä sekä uskonnollisessa elämässä että maan
hallinnossa, sillä sen avulla säädeltiin koko yhteiskunnan toimintaa.
Egyptiläiset ovat muun muassa luoneet niin kutsutut dekaanitähtikuviot yön
tuntien määrittelemiseen. Lääketiedettäkin Egyptissä kehitettiin, jopa ehkäisyä
ja gynekologisten sairauksien hoitoa myöten. Hatšepsutinkin kerrotaan saaneen
oppia lääketieteestä ja kasvien parantavista vaikutuksista. Egyptin historian
merkittävistä kaupparetkistä yksi, Hatšepsutin järjestämä, suuntautui Puntin
maahan, ja sitä on pidetty eräänlaisena tutkimusmatkana. Siitä kertovissa
reliefeissä esitetään muun muassa itäafrikkalaisten erikoisia mehiläiskennon
muotoisia, palmunlehvistä punottuja paaluasumuksia, eksoottisia eläimiä,
värikkäitä kasveja ja paikallisia ihmisiä.