Ensimmäisiä naisia: Alma Söderhjelm

Kaikki ensimmäiset naiset eivät asu ja elä presidentin puolisoina. Ensimmäisiä naisia tarvitaan muuallakin.

Alma Söderhjelm (1870–1949) oli Suomen ensimmäinen naisprofessori. Hän oli tuottelias ja monipuolinen kirjoittaja, lehdistö- ja kulttuurihistorioitsija.

Söderhjelmiä on kutsuttu ”vallankumoustutkijaksi”, jonka kohteena oli erityisesti Ranska. Hän on saanut erityistä kiitosta teoksistaan Fersen et Marie-Antoinette (1930) ja Marie-Antoinette et Barnave (1934). Hänen koko 50 niteen tuotantonsa käsittää tutkimusten ohella esseekokoelmia, viisiosaiset muistelmat, romaaneja, pakinakokoelmia ja näytelmän.

Viipurissa syntynyt Alma Söderhjelm oli ensimmäisiä yliopistossa opiskelleita naisylioppilaita. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1893 ja väitteli vuonna 1900 Helsingin yliopiston historian kolmantena naisena. Hänet nimitettiin – poliittisista syistä – dosentiksi vasta vuonna 1906. Söderhjelm oli uranuurtaja, joka joutui kärsimään sukupuolestaan.

Vuonna 1927 Söderhjelmiä varten perustettiin henkilökohtainen professuuri yksityiseen ruotsinkieliseen Åbo Akademihin, ja hänestä tuli Suomen ensimmäinen naisprofessori. 1910-luvun lopusta 1940-luvun puoliväliin saakka hän oli suosittu sanomalehti- ja naistenlehtikirjoittaja. Siirryttyään eläkkeelle vuonna 1937 Söderhjelm asui Tukholmassa kuolemaansa saakka.

Mustavalkoinen nainen

Perussuomalaisten uusi puoluesihteeri tunnustaa mustavalkoista väriä. Riikka Slunga-Poutsalo kertoi heti alkuunsa olevansa mustavalkoinen ihminen – eikä mitenkään häpeillen, päinvastoin.

Slunga-Poutsalon mukaan puolet suomalaisista on samanlaisia kuin hän, mustavalkoisia. Mihinkähän lähteeseen tällainen tieto perustuu – mustavalkoiseen tuntumaan? Ja vaikka näin olisikin, frogistin mielestä mustavalkoisen ajattelun julistaminen ei ole kovin iso meriitti yhdellekään poliitikolle demokraattisessa valtiossa.

Slunga-Poutsalo on todennut myös, että asiat ovat yksinkertaisia. Asioiden selvittäminen, niistä neuvotteleminen, niistä yhdessä päättäminen ja niiden kehittäminen ei taatusti ole. Ja sitähän politiikka on, enemmän kuin vain omista näkokannoista kiinni pitämistä. 

Äänensä ansainnut poliitikko osaa ja rohkenee tarvittaessa harkita ja jopa muuttaa mielipiteitään. Mustavalkoinen ihminen ei sitä tee. Edustaisipa Riikka Slunga-Poutsalo mitä tahansa puoluetta, en äänestäisi häntä ainakaan niin kauan, kuin hän vannoisi mustavalkoisuuden ja halki, poikki, pinoon -asenteen nimiin.

Jotenkin haluaisi aina uskoa, että politiikkaan löytäisi ja hakisi tiensä joukko fiksuja ihmisiä. Puoluetaustastaan ja henkilökohtaisista näkemyksistään riippumatta tällaiset ihmiset ymmärtäisivät kaksi olennaista seikkaa: sen, että asiat eivät läheskään aina ole yksinkertaisia, sekä sen, että mustavalkoinen kuvakin koostuu lukuisista harmaan sävyistä.