”Oikeastaan katson naista samassa järjestyksessä kuin uutta autoakin.”
(Anna-lehden erikoisnumero, 25.8.2009)
(Anna-lehden erikoisnumero, 25.8.2009)
Näin sanaili kaksi vuotta sitten Esko Kiesi, melkoisen mainio miesi. Tämä Audin entinen myyntijohtaja ja diplomi-insinööri tuskin koskaan saa tuosta lausunnostaan diplomia ainakaan feministeiltä.
Kiesi kertoo haastattelussa pitävänsä hyvin tärkeänä, että hänellä ja hänen naisellaan on paljon yhteistä. Esimerkeiksi hän mainitsee samantasoisen koulutuksen ja arvomaailman. Kiesi myös arvostaa sitä, että nainen silittää hänen paitansa. Jos nainen ei tähän enää suostuisi, suhde kuulemma vetelisi viimeisiään. Niin, ja naisen sopiva ikä on Kiesin mielestä miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän. (Perinteiden miehenä Kiesi oli bongannut tämän joskus 40-luvulla ilmestyneestä oppaasta.)
Pidän itseäni edelleen melko itsenäisenä ja itsellisenä naisena, vaikka elänkin tasavertaisessa avioliitossa. Koska kesti ihan jonkin tovin, että löysin rinnalleni elämänkumppanin, luulen monen ehtineen pitää minua – jos ei nyt ihan miesvihaajana – kuitenkin jonkin sortin feministinä, joka ei miestä kaipaa. No, en ole feministi, mutta Kiesin haastattelun kaltaisista kokemuksista tahtoo väkisinkin mennä herne tuulenhalkaisijaan palkoineen kaikkineen.
Toki tiedän, että on paljonkin miehiä, jotka ajattelevat samoin kuin Kiesi. Mutta onko sitä ihan välttämättä puettava noin suoriksi sanoiksi? En ole varma, oliko Kiesillä tuolloin naisystävää, mutta toivottavasti ei ainakaan haastattelun jälkeen. Toisaalta, mistä sitä tietää, vaikka naisten määrä moninkertaistui. Onhan meitäkin moneen junavaunuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti