Yösyötöt ja päivälenkit

Olen nukkunut viimeiset neljä kuukautta yöni kahden miehen välissä. Tai, melko paljolti, valvonut – sen pienemmän ansiosta. Toisinaan sitä on niin nukuksissa, ettei imetyksen aikana tule ajatelleeksi yhtään mitään. Vähänkään pidemmät yösyötöt tulee kuitenkin vietettyä muun muassa tällaisten ajatusten parissa:

- pitää aamulla muistuttaa miestä, että sulattaa pakastimen

- miten on mahdollista, että ruokakaupan hyllystä löytyy viisi päivää vanhaa juustoraastetta

- miksi ihmeessä on myynnissä sellaisia liivinsuojuksia, joissa ei ole teippiä

- vaikka Wahlroosin puheessa enemmistön tyranniasta on jotain omituista, pitäisikö piruuttaan ostaa se kirja

- pitäisikö öljytä terassi ja rappuset uudella kelonharmaalla sävyllä

- jos vielä asuisin Helsingissä, Donnerin ajatus Helsingin keskuskirjastosta tuntuisi paljon järkevämmältä kuin Guggenheim-museo

- eikö se Vehviläinen ihan oikeasti tajua itse lähteä Finnairista

- jos laittaisin rautalangasta roikkumaan valokuvia, jotka olisivat kiinni henkarin muotoisissa klemmareissa, jotka puolestaan olisivat kiinni toisissaan rautalangalla, liitoskohtiin voisi laittaa minikokoiset pyykkipojat, niin kuvat pysyisivät suorassa

- miten ihmeessä pitää pukeutua bat mitzvahiin

- on uskomatonta, miten luja luottamus vauvalla on äitiinsä

- mikähän mahtaa olla paras aurinkovoide vauvalle

- mahtaako SDP:n nuorennusleikkaus liittyä jollain tavalla perussuomalaisten uhoon soluttautua ay-liikkeeseen

- Kätevän emännän huumori on pistämättömän älykästä, mutta tykkäävätköhän siitä feministeinä itseään pitävät

- tulipa oikeaan aikaan se eilinen sade

- onkohan jossain myytävänä valkoisia kuivakakkuvuokia

- tekisi mieli leipoa korvapuusteja, mutta mitenkähän niitä tuunaisi

- Stan Saanila on pelottavan iso mies

- muistinkohan kastella marketan illalla

- tilaisiko Maaseudun Tulevaisuuden

- jäi taaskin palauttamatta se rautaharava naapuriin

Usein päähän tulee ihan solkenaan ajatuksia, jotka joskus päätyvät näille sivuille. Hyvin valvottu on puoliksi kirjoitettu.

Sitten, armoitetulla päivälenkillä, imettävän äidin pää tuulettuu isosta joukosta ajatuksia, joista osa muotoutuu jo lenkin aikana lähes valmiiksi tekstiksi. Jotkin jäävät jonnekin kiertämään kehää. Kunnes ne taas pulpahtavat pintaan, kun alkaa seuraava yö...

Äidin paras lahja lapselle

Lapset käyvät koulua.

Muodollisesti ja sisällöllisesti hyvin yksinkertainen virke. Ja itsestään selvä asia meillä Suomessa.

Toisin on monessa kehitysmaassa joka viikko, joka päivä. On totta, että on naisia, äitejä, jotka eivät ymmärrä koulun merkitystä, eivät pidä sitä tärkeänä. Heistä se saattaa olla liian hankalaa – tai sitten ei ole koulua, minne jälkeläisiä laittaa. Usein äidit eivät lähetä lapsiaan koulutielle, koska heillä ei ole siihen varaa. Joskus koulunkäynti on tyttölapsille jopa hengenvaarallista, varsinkin jos matka kouluun kestää tunteja.

Onneksi on olemassa lapsiystävällisiä kouluja, joita rakentaa UNICEF. Lapsiystävällinen koulu esimerkiksi tukee lapsen oikeuksia, edistää tasa-arvoa ja sitouttaa koko yhteisön koulutoimintaan. Ikävää asiassa on se, että koulu ei aina voi oletusarvoisesti olla lapsiystävällinen vaan sellainen, mikä pitää erityisesti luoda.

Onnetonta on se, että 75 miljoonaa lasta ei pääse lainkaan peruskouluun. Nekin lapset, jotka säilyvät hengissä kouluikään saakka ja pääsevät kouluun, saavat usein kuluttaa sen penkkiä vain pari vuotta. Jos perheen tytöistä tulee lapsivaimoja, se on koulutien loppu. Ilman koulutusta köyhyys ja sen aiheuttamat ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Surullista puolestaan on se, että suomalaiset vanhemmat saattavat antaa lapsensa jäädä kotiin, jos ei vaan satu hotsittamaan lähteä kouluun. Ja että meillä on varaa kiistellä siitä, olisiko parempi luokkakoko kymmenen vai kaksikymmentä oppilasta, tulisiko laulaa suvivirttä vai ei ja pitäisikö koululaisille tarjota kevytmaitoa vai rasvatonta.

Äitienpäivänä sopii kuluttaa muutama ajatus koulunkäyntiin, joka on mitä parhain lahja omalle lapselle annettavaksi. Lahja, joka on paljon enemmän oikeus kuin velvollisuus.

Hyvä äiti

Äideille omistetun päivän – ja ensimmäisen oman äitienpäivän – lähestyessä on tullut mietittyä hyvää äitiyttä. Netin keskustelupalstojen mukaan hyvä äiti:

- antaa lapselle paljon huomiota

- leikkii, touhuaa ja juttelee lapsen kanssa

- rakastaa ja näyttää sen

- tarjoaa joka päivä terveellistä ruokaa

- asettaa säännöt ja rajat

- on aidosti kiinnostunut lapsesta

- on tuki ja turva

- imettää

- ostaa kestovaippoja

- osaa ottaa aikaa itselleen

- viettää paljon aikaa lapsen kanssa

- toteuttaa asioita, jotka kokee itselle tärkeiksi

- antaa lapselle juuret ja siivet

- on kotona siihen asti, kunnes lapsi on kolme vuotta

- rankaisee huonosta käytöksestä

- ei ole humalassa lapsen nähden

Minusta olisin hyvä äiti, jos jaksaisin vastata kyselyikäisen vielä viidenteentoista miksi-kysymykseen, en suostuisi ostamaan alakoululaiselle pääkallopaitaa (vaikka kaikki muut äidit tuntuisivat suostuvan) ja muistaisin kertoa lapselleni pääsiäisen merkityksestä tai lenkillä nähdyistä hirvenjäljistä – vaikka hän ymmärtää vasta äidinmaitoasioiden päälle.

Ehkä ainakin silloin olisin osannut olla hyvä äiti, kun voisin vastata selittelemättä ja katumatta, vaikka lapseni joskus vanhempana kysyisi: ”Äiti, miksi sinä teit niin? Äiti, miksi sinä et tehnyt toisin?”

Marttaillaan

Nouse sohvalta -teema on tällä viikolla esillä Marttaliitolla ympäri Suomea. Luennollaan martat haluavat muistuttaa liikunnan merkityksestä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Tämän viikon luento on Kauha & kukkaro -luentosarjan toinen tänä vuonna. Ensimmäisen luennon teemana oli Omalla painolla, loppuvuodesta vuoron saavat Aikaa nauttia ja Muista muistia.

Kaikki luennot ovat osa marttojen Hidastamalla hyvinvointiin -teemakampanjaa; kolmivuotinen teemakausi käynnistyi vuoden 2011 alussa. Ja miten martat hidastavat? No marttailemalla tietenkin eli keskittymällä mieluisaan tekemiseen.

Marttailua on:

- hidastaminen, keskittyminen käsillä olevaan hetkeen ja tekemiseen

- hyvien päätösten toteuttaminen, ajatuksen ja toteutuksen välissä tapahtuva hyvän mielen oivallus

- keskittyminen siihen, missä mieli lepää (synonyymi myös sormien multaan upottamiselle)

- päätöksissä pysyminen, yksinkertaistaminen

- tekeminen tekemisen ilosta

- yhteen kokoontuminen ja yhdessä tekeminen

Ehkä meissä kaikissa pitäisi asua pieni martta. Jos haluat ja voit innostua marttailusta, lue lisää: www.martat.fi