Olen nukkunut viimeiset neljä
kuukautta yöni kahden miehen välissä. Tai, melko paljolti, valvonut – sen
pienemmän ansiosta. Toisinaan sitä on niin nukuksissa, ettei imetyksen aikana
tule ajatelleeksi yhtään mitään. Vähänkään pidemmät yösyötöt tulee kuitenkin vietettyä muun muassa tällaisten ajatusten parissa:
- pitää aamulla muistuttaa miestä,
että sulattaa pakastimen
- miten on mahdollista, että
ruokakaupan hyllystä löytyy viisi päivää vanhaa juustoraastetta
- miksi ihmeessä on myynnissä
sellaisia liivinsuojuksia, joissa ei ole teippiä
- vaikka Wahlroosin puheessa
enemmistön tyranniasta on jotain omituista, pitäisikö piruuttaan ostaa se kirja
- pitäisikö öljytä terassi ja
rappuset uudella kelonharmaalla sävyllä
- jos vielä asuisin Helsingissä,
Donnerin ajatus Helsingin keskuskirjastosta tuntuisi paljon järkevämmältä kuin
Guggenheim-museo
- eikö se Vehviläinen ihan oikeasti
tajua itse lähteä Finnairista
- jos laittaisin rautalangasta
roikkumaan valokuvia, jotka olisivat kiinni henkarin muotoisissa klemmareissa,
jotka puolestaan olisivat kiinni toisissaan rautalangalla, liitoskohtiin voisi
laittaa minikokoiset pyykkipojat, niin kuvat pysyisivät suorassa
- miten ihmeessä pitää pukeutua bat
mitzvahiin
- on uskomatonta, miten luja luottamus
vauvalla on äitiinsä
- mikähän mahtaa olla paras
aurinkovoide vauvalle
- mahtaako SDP:n nuorennusleikkaus
liittyä jollain tavalla perussuomalaisten uhoon soluttautua ay-liikkeeseen
- Kätevän emännän huumori on
pistämättömän älykästä, mutta tykkäävätköhän siitä feministeinä itseään pitävät
- tulipa oikeaan aikaan se eilinen
sade
- onkohan jossain myytävänä
valkoisia kuivakakkuvuokia
- tekisi mieli leipoa korvapuusteja,
mutta mitenkähän niitä tuunaisi
- Stan Saanila on pelottavan iso
mies
- muistinkohan kastella marketan
illalla
- tilaisiko Maaseudun
Tulevaisuuden
- jäi taaskin palauttamatta se
rautaharava naapuriin
Usein päähän tulee ihan solkenaan
ajatuksia, jotka joskus päätyvät näille sivuille. Hyvin valvottu on puoliksi
kirjoitettu.
Sitten, armoitetulla päivälenkillä, imettävän äidin pää tuulettuu isosta joukosta ajatuksia, joista osa muotoutuu jo lenkin aikana lähes valmiiksi tekstiksi. Jotkin jäävät jonnekin kiertämään kehää. Kunnes ne taas pulpahtavat
pintaan, kun alkaa seuraava yö...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti